Juoksu on ihmisen nopein tapa liikkua ilman apuvälineitä. Se on hyvin suosittu tapa urheilla ja kuntoilla kaikenikäisten keskuudessa, sillä juoksua voi harrastaa lähes kuka vain, milloin vain ja missä vain. Oma keho toimii juoksussa vastuksena, joten kehitystä tapahtuu usein aika nopeasti. Juoksu on hyvin terveellistä liikuntaa, sillä se vahvistaa sydänlihasta, alentaa verenpainetta sekä kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistöä.

Ihminen on luotu juoksemaan

Tutkimukset kertovat, että ihminen kehittyi pitkänmatkanjuoksijaksi jo noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Juokseminen on muinoin ollut ihmiselle elinehto, sillä kyky liikkua nopeasti pitkän aikaa on auttanut esi-isiämme esimerkiksi metsästyksessä ja keräilyssä. Selviytymisen ei kuitenkaan arvella olevan ainoa syy ihmisen haluun juosta, vaan juoksemisen uskotaan olevan meille synnynnäinen tarve. Kehomme erittää liikunnan aikana palkitsevia endorfiineja, jotka aktivoivat aivojemme mielihyväalueita ja saavat olomme onnellisemmaksi.

Varhain huomattiin, että juoksukyky paranee harjoitellessa ja että toisten kyky juosta on parempi kuin toisten. Tämä sai aikaan sen, että esimerkiksi historiamme ensimmäisissä Olympian kisoissa vuonna 776 eaa. juoksu oli kisojen ainoa kilpalaji. Radan pituus oli noin 192 metriä ja kilpailun voitti elisläinen kokki Koroibos. Ensimmäisten Olympian kisojen jälkeen juoksun saralla on kilpailtu aina. Toinen historiasta juurensa juontanut nykyajan juoksukilpailu on suosittu maraton.

Ratajuoksu

Kilpajuoksulajit luokitellaan neljään kategoriaan; 60-400-metrin pikajuoksut, 800-3 000-metrin keskimatkat, 3 000 metrin – 42,195 kilometrin kestävyysmatkat sekä 42,195 kilometriä pidemmät ultrajuoksut. Kaikki maratonia, eli 42,195 kilometriä, lyhyemmät juoksumatkat kilpaillaan tavallisesti juoksuradalla, joka on yleisurheilukentän uloin osa. Juoksurata on kokonaispituudeltaan 400 metriä ja siinä on tavallisesti kahdeksan 1,22 metrin levyistä rataa. Radalla käytettävä pinnoite on yleensä juoksualustaksi hyvin soveltuvaa kumipohjaista materiaalia.

Alle 400 metrin pikajuoksut juostaan yleensä kokonaisuudessaan maksimivauhdilla. Ne vaativatkin juoksijalta kovaa vauhtikestävyyttä, lihasvoimaa sekä paljon nopeita lihassoluja. Myös ylävartalon on oltava pikajuoksijalla vahva, sillä käsien liike tuo vastavoimaa jaloille. Keskipitkien matkojen juoksijoilta vaaditaan puolestaan sekä nopeutta että voimaa. 800-3 000 metrin matkat ovat pikajuoksumatkoihin verrattuna jo pitkiä, joten vauhdin ylläpitäminen vaatii juoksijalta näillä matkoilla ennen kaikkea hyvää kestävyyttä.

Maratonin historiaa

Maratoniksi kutsutaan juoksumatkaa, joka on pituudeltaan 42,195 kilometriä. Maratonin historiasta löytyy monta muunneltua versiota, mutta ensimmäisen kerran siitä kirjoitti Herodotos noin 450-luvulla eaa. Herodotoksen mukaan maraton perustuu historialliseen tarinaan Kreikasta, jossa ateenalaiset lähettivät Feidippides-nimisen lähetin hakemaan apua Spartasta taistelussa persialaisia vastaan vuonna 490 eaa. Kertomuksen mukaan Feidippides juoksi 225 kilometrin matkan yhdessä päivässä todetakseen, että spartalaiset eivät uskonnollisista syistä voineetkaan heti lähteä apuun.

Tästä huolimatta ateenalaiset onnistuivat pysäyttämään persialaiset Marathonin taistelussa. Kuten sanottu, tarinasta on olemassa useita muunnelmia. Joidenkin versioiden mukaan ateenalaisten lähetti oli Thersippus, joka juoksi Marathonista Ateenaan kertomaan taisteluvoitosta ja kuoli tultuaan perille. Nykyaikaisen olympialiikkeen perustajat puolestaan löysivät modernille maratonille pohjan Robert Browningin vuonna 1879 kirjoittamasta Feidippides-nimisestä runosta, jossa samanniminen lähetti juoksi noin 40 kilometrin matkan Marathonista Ateenaan.

Maraton nykypäivänä

Eri puolilla maailmaa järjestettävät maratonit ovat nykypäivänä suosittuja juoksutapahtumia. Maraton on keholle erittäin raskas fyysinen suoritus, joten ihan kylmiltään sitä ei kannata lähteä kokeilemaan. Maratonille tulisi alkaa valmistautua jo vähintään puoli vuotta ennen sen juoksemista, sillä pitkä ja tehokas harjoitteluaika kehittää lihaskuntoa, parantaa hapenottokykyä sekä totuttaa elimistöä pitkäaikaiseen rasitukseen. Ensikertalaiselle olisikin maratonin fyysisen kuormittavuuden vuoksi suositeltavaa ottaa ensin tavoitteeksi 21 kilometrin pituinen puolimaraton.

Sekä maratonin että puolimaratonin juoksemisessa tärkeintä on tasainen, voimia säästävä vauhti sekä riittävä nesteytys. Kannattaa huomioida, että täysmittaisen maratonin juokseminen saattaa viedä keskivertojuoksijalta jopa 5 tuntia, joten riittävä ravinnonsaanti jo päiviä ennen juoksusuoritusta on myös hyvin tärkeässä roolissa. Itse juoksutapahtumassa matkan varrelta löytyy tasaisesti väliaikapisteitä, joissa juoksijalla on mahdollisuus juoda vettä tai erilaisia energiaa ja suoloja sisältäviä energiajuomia.

Juoksuharrastuksen aloittaminen

Juoksua voi harrastaa kuka vain, mutta pientä varovaisuutta kannattaa lajin suhteen noudattaa silloin, jos olet yli 40-vuotias, et ole aiemmin liikkunut säännöllisesti tai sinulla on merkittävästi ylipainoa. Tällöin juoksuharrastus kannattaa aloittaa hyvin hitaasti. Kävely on hyvä keino kohottaa peruskuntoa kaikenlaisessa juoksuharjoittelussa, joten aluksi voit esimerkiksi yhdistää lenkillä kävelyä ja lyhyitä juoksumatkoja oman jaksamisesi rajoissa. Hiljalleen huomaat, että juoksumatkojen pituus alkaa kasvaa kuin itsestään.

Juoksuharrastusta aloittaessa kannattaa muistaa, että oleellista siinä on loppujen lopuksi juoksusta nauttiminen. Vaikka juoksemisen uskotaankin olevan kehomme perustarve, voi joskus tuntua siltä, että keho huutaa juoksulenkin sijaan sohvalle. Tätä tapahtuu kokeneempienkin juoksijoiden keskuudessa, ja se kertoo vain siitä miten paljon tahdonvoimaa ja itsensä voittamista juoksuharrastus ihmiseltä vaatii. Varustuksena juoksuharrastukseen ei aluksi tarvita kuin hyvät lenkkikengät ja juomapullo.

Vältä juoksuvammoja!

Juoksuvammojen välttämiseksi kannattaa harjoittelun rasitusta lisätä aina hitaasti. Oikeanlaisen juoksutekniikan harjoittelu sekä hyvät kengät ehkäisevät loukkaantumisia. Venyttely, lepo, hieronta sekä kylmä vesi ovat tärkeä osa juoksijan kehonhuoltoa. Juoksijoille tyypillisimpiä vammoja ovat penikkatauti, juoksijan polvi, akillesjännetulehdus, jalkapohjan kalvojänteen tulehdus sekä reiden ulkosyrjän kipu. Vammautuneena ei koskaan saa lähteä juoksemaan, vaan keholle on annettava aikaa toipua. Juoksulenkin aiheuttamaan lihaskipuun saattaa kuitenkin kevyt lenkki tuoda helpotusta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *